Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta eli niin sanottu avoliittolaki tuli voimaan vuonna 2011. Kun avoliitto purkautuu eli tulee avoero tai toinen osapuoli menehtyy voi nousta esille tilanteita, jotka olisivat kohtuuttomia ilman kyseistä lakia. Ennen lain voimaantuloa kumpikin osapuoli sai pitää poikkeuksetta oman omaisuutensa omistuksessaan. Tuolloin lain näkökulmasta avopuolisoita kohdeltiin kuten ketä tahansa toisilleen vierasta ihmistä.
Avopuolisoksi ei katsota henkilöä, joka on avioliitossa. Laki soveltuu kaikkiin parisuhteisiin sukupuolesta riippumatta. Avoliittolakia sovelletaan silloin kun parisuhteen osapuolet ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta taikka vaihtoehtoisesti heillä on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.
Avoliittolain ydinajatus on siinä, että laki mahdollistaa omaisuuden erottelun sekä mahdollistaa oikeuden toiselle avopuolisolle hyvitykseen yhteistalouden hyväksi tehdystä panoksesta (auttanut joko kartuttamaan taikka säilyttämään toisen avopuolison omaisuutta). Hyvityksen saaminen edellyttää sitä, että toinen osapuoli saisi perusteetonta etua, mikäli molemmat pitäisivät oman omaisuutensa. Kyseessä voi olla esimerkiksi tilanne, jossa toinen osapuoli on hoitanut yhteisiä lapsia kotonaan yhteisestä sopimuksesta ja toinen osapuoli on saanut palkkatuloja ja näin päässyt kartuttamaan omaisuuttaan. Tätä mahdollisuutta kotona olleella puolisolla ei ollut, koska on panostanut työnsä yhteisen perheen hyväksi tehtyyn työhön ilman eli hoitanut lapsia ja kotia. Avoliiton päättyessä voidaan toimittaa omaisuuden erottelu, mikäli sitä vaaditaan. Omaisuuden erottelua ei siis tehdä automaattisesti.
Aviopuolisoilla ja avopuolisoilla on toisen puolison kuollessa poikkeava laillinen asema. Avioliitossa puolison kuollessa toimitetaan pääsäännön mukaan omaisuuden ositus (ellei avio-oikeutta ole rajattu pois) eli yhteinen omaisuus jaetaan tasan. Avopuolilla ei kyseistä oikeutta ole.
Aviopuolison kuollessa avioliitossa (oli avioehtosopimusta tai ei) on leskellä yhteisen kodin jakamattomuussuoja käytettävissään. Avopuolisolla tätä oikeutta ei ole ilman testamenttia ja testamenttikaan ei saa suojaa rintaperillisten lakiosavaatimuksilta. Avioliitossa lapsettoman puolison puoliso perii ensin kuolleen puolison. Avoliitossa näin ei ole ilman testamenttia. Verotuksellisesti avopuoliso on myös pääsääntöisesti toisenlaisessa asemassa aviopuolisoon nähden eli avopuoliso ei saa verotuksessa hyväkseen puolisovähennystä (90.000,00 €) ja avopuoliso katsotaan kuuluvan toiseen veroluokkaan eli hän maksaa korkeammat perintöverot kuin mitä maksaisi, jos olisi aviopuoliso. Avopuolisolla ei ole myöskään oikeutta lesken eläkkeeseen.
Sinänsä vaikka edellä mainitut vaikuttavat kohtuuttomilta etenkin tilanteissa, joissa avoliitto on ollut pitkäkestoinen, on useista avoliittolain säännöksistä mahdollisuus poiketa sopimuksella. Sopimusten laadinnassa on suositeltavaa käyttää perhejuridiikkaan perehtynyttä lakimiestä. Eli myös avoliitossa, kuten myös avioliitossakin voivat puolisot järjestää omat taloudelliset asiat eron / kuoleman varalta haluamallaan tavalla tekemällä niistä erillisiä sopimuksia (esimerkiksi testamentti, sopimus avoliittolain soveltamisesta ja sopimus avoeron varalta).
Avainsanat: avoero, avoliitto, omaisuuden erottelu, ositus, perintöverotus, sopimus avoeron varalta, sopimus avoliittolain soveltamisesta, testamentti