Avioliitto voidaan solmia kirkollisella vihkimisellä taikka siviilivihkimisellä. Ennen vihkimistä toimitetaan aina avioliiton esteiden tutkinta. Avioliiton esteiden tutkinnassa varmistutaan, että aiottu avioliitto on lain mukaisestikin sallittu. Avioliiton voi solmia 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka ei ole avioliitossa ennestään tai ei ole rekisteröidyssä parisuhteessa eikä ole julistettu holhottavaksi. On selvää, että avioliitto ei ole sallittu läheisten sukulaisten kesken.

Avioliittolain mukaan puolisot ovat yhdenvertaiset keskenään. Avioliittolaissa säädetään puolisoiden keskinäisistä oikeuksista ja velvollisuuksista toisiaan kohtaan. Avioliittolain perusperiaatteen mukaisesti puolisoiden tulee avioliitossaan osoittaa keskinäistä luottamusta ja toimia yhteisesti perheen hyväksi. Molemmilla puolisoilla on oikeus päättää osallistumisesta ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella. 

Avioliittoa voidaan kuvailla yhteiskunnan lainsäädännöllä sääntelemäksi parisuhteen muodoksi, jolla päästään perheen tueksi ja turvaksi säädettyjen lakien piiriin. Avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan tai avioeroon.

Avioliitossa puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ellei avio-oikeutta ole rajattu erillisillä sopimuksilla. Avio-oikeudesta huolimatta avioliitossa vallitsee ns. omaisuuden erillisperiaate. Avioliitto ei vaikuta puolisoiden omistussuhteisiin tai velkoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että avioliitossa molemmat aviopuolisot omistavat oman omaisuutensa ja vastaavat myös yksin omista veloistaan.

Aviopuolisot ovat toisilleen lähimmät sukulaiset. Tämän vuoksi aviopuolisoilla on oikeus saada tietoa puolisonsa terveydentilasta ja päättää myös puolisonsa hoidosta, jos puoliso ei siihen itse pysty. Huomioon pitää kuitenkin ottaa hoitotahto, mikäli tällainen on tehty.

Aviopuolisolta vaaditaan suostumus omaisuutensa käyttämiseen tietyissä tilanteissa, vaikka omaisuuden omistaisikin vain toinen puoliso yksin (vallintarajoitukset). Vallintarajoituksessa tarkoitus on turvata perheen erityisen tärkeän omaisuuden hallinta. Tällainen voi olla esimerkiksi perheen koti. Huomattava on, että avio-oikeus ei vaikuta vallintarajoituksen sovellettavuuteen.

Mikäli vallintarajoitusten alaista omaisuutta halutaan realisoida, tarvitsee esim. kiinteistön yksin omistava puoliso puolisonsa suostumuksen luovutukseen, vuokraukseen tai muun käyttöoikeuden perustamiseen. Suostumus voidaan antaa joko ennen oikeustointa tai sen jälkeen hyväksymällä oikeustoimi. Suostumuksen tulee olla kirjallinen ja päivätty sekä suostumuksen antajan allekirjoittama. Lisäksi tarvitaan kaksi esteetöntä todistajaa todistamaan suostumuksen antajan allekirjoitus oikeaksi. Ellei suostumusta ole hankittu, voidaan luovutus julistaa pätemättömäksi kannevaatimuksen kautta. Kanne tulee nostaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, jolloin puoliso sai tietoonsa luovutuksen. Mikäli kiinteistön luovutuksen yhteydessä on myönnetty lainhuuto ja saaja on ollut vilpittömässä mielessä, on luovutus kuitenkin pätevä suostumuksen puuttumisesta riippumatta.

Aviopuolison kuollessa on lesken asema pesän muita osakkaita vastaan suojattu hyvin. Mikäli leski on ensin kuollutta puolisoa varakkaampi puoliso, ei lesken tarvitse luovuttaa tasinkoa (omaisuuttaan) ensin kuolleen puolison perillisille. Leskellä on kuitenkin oikeus saada tasinko (omaisuutta) kuolinpesästä osituksen kautta, mikäli ensin kuolleen puolison varat ovat suuremmat kuin lesken varat. Ositus tulee suorittaa lesken sitä vaatiessa.

Avioliitto on siten vahva sitoumus, joka luo ympärilleen erinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita voidaan keskinäisin sopimuksin säännellä esimerkiksi avioehtosopimuksella, sopimuksella avioeron varalta, testamentilla, omistussuhteiden järjestelyillä ja erinäisillä vakuutuksilla.

Avainsanat: , , ,