Julkisoikeuteen kuuluvassa rikosoikeudessa käsitellään sananmukaisesti rikoksia, rangaistuksia ja rikosten seuraamuksia.

Rikosjutussa osapuolina ovat epäilty tekijä ja rikoksen uhri eli asianomistaja. Uhri voi käyttää lakimiestä rikosilmoituksen tekemisessä, kuulustelussa ja oikeudenkäynnissä. Myös epäilty voi käyttää lakimiestä kuulusteluvaiheesta lähtien.

Rikoksen selvittäminen käynnistyy poliisin esitutkinnalla, jossa uhria kuulustellaan asianomistajana. Poliisi hankkii yleensä asian todisteet. Toisinaan myös uhrin on hyvä hankkia esimerkiksi omaisuusrikoksissa selvityksiä asiasta.

Poliisin saatua tutkinnan valmiiksi, suurempien juttujen tutkintapöytäkirjat toimitetaan mahdollisesti osapuolille loppulausuntoja varten. Sen jälkeen asia siirtyy syyttäjälle syyteharkintaan.

Syyttäjä voi tehdä syyttämättäjättämispäätöksen, jos hän katsoo, ettei ole aihetta epäillä rikosta. Tällöin rikoksen uhri voi myös itse ajaa halutessaan syytettä.

Jos syyttäjä päättää nostaa syytteen, asia käsitellään yleensä rikoksen tekopaikan käräjäoikeudessa. Oikeus pyytää asiaan liittyviä vaatimuksia etukäteen rikoksen uhrilta kirjallisesti. Vaatimuskirjeen voi laatia myös lakimies.

Epäillystä tekijästä käytetään käräjäoikeudessa termiä vastaaja. Syyttäjä laatii rikosasiassa haastehakemuksen, jossa esitettyihin vaatimuksiin vastaaja myös vastaa, yleensä lakimies laatii kirjelmän.

Rikosjutun vastaajalla on oikeus huolehtia itse puolustuksestaan, mutta esimerkiksi alle 18-vuotiaille puolustaja määrätään viran puolesta. Puolustajaksi määrätään julkinen oikeusavustaja, asianajaja tai lakimies, jolla on lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana (ns. lupalakimies).

Varsinainen oikeudenkäynti on aikaisintaan muutamien viikkojen kuluttua vaatimusten ja vastausten esittämisen jälkeen.

Mikäli rikoksen uhri ja epäilty suostuvat, rikosasioita voidaan myös sovitella.

Toimistomme juristit ovat toimineet sekä asianomistajan että vastaajan avustajina erilaisissa rikosjutuissa.

Avainsanat: , , , , , , , ,